YYT2: 5. Kurssiin liittyvä loppupohdinta

Viimeinen tehtävä! Viellä jaksaa reippaasti :) 

Viimeisessä tehtävässä kerron nyt yhdellä rysäyksellä kaikki se mitä kurssilla on käyty läpi. Olemme pohtineet etiikkaa ja moraalii, lähihoitajan eettisii ohjeita yms. ja sitä millaisia oppijoita olemme, miten voimme lähihoitajana toimia ja vaikuttaa eritilanteisiin, millaisia meidän tulisi olla...

Koen tämän tyyppisen kurssimuodon lähihoitaja opinnoissa erittäin hyvin! Siis opettavaisena esimerkiksi itsenäiseksi hoitamaan tehtävät ja pohdinnat, ottaa vastuun siitä että tuleeko kurssi suoritettua vai ei ja muutenkin opin enemmän kun teen, mun mielestä tää on ihan huippu tapa oppia, ite nimittäin oon panostanut tähän ihan kunnolla, vaikka alussa oli vaikeeta luottaa itteesä mut ajan kanssa se helpottu, kun lopetti sen ajattelun et "en osaa". Sit se et millaisena mä koen tulevan ammattini nyt kurssin jälkeen.. Hmm no tuli tosi paljon asioit etee mitä en oo koskaa tajunnu tai joist en oo koskaan kuullu, mut nyt tää tuntuu avarammalta ja sellaselt, et vaik 16 vuotiaan etikaat ja moraalit on omas käytös niin ja näin, etten oo kumminkaan koko ajan miettimässä onko tämä oikein ihan joka sekunti ni kumminkin nekin on alkanu näiden pohdintojen jälkee kehittyy ja sillee, kumminkin ollaa aikuisii kun valmistumme (me nuoret opiskelijat).

Näiden tehtävien jälkeen mulle tuli sellanen olo, että vaikka ala mitä opiskelen nyt nuoren, kuulostaa silt et se on vaan kuuntelemista ja neuvomista mitä rakastan, niin se on myös sitä muutakin mist oon aina unelmoinu, nimittäin se et saisin vaikuttaa asioihin, en vaan kirjoittamalla paperille vaan ihan aikuistenoikeasti. Mä haluun siis työskennellä tulevaisuudessa jos en skitsofreenikoiden kanssa tai muiden mielenterveys puolella olevien asiakkaiden kanssa, niin ehdottomasti lasten ja nuorten kanssa ja siitä viellä ne nuoret, sillä itse olen nyt nuori ja mennyt ja tullut ylä- ja alamäet, niin haluan itse neuvoa ja ohjata nuoria, kertoa heille siitä, että hekin voivat nuorina ja lapsina vaikuttaa siihen, miten he voivat ja saavat elää ja missä ja miten ja milloin, myös heitä kuunnellaan eikä vain torjuta, kuuntelua ei aina saa sillä, että tekee virheitä (päihteet, ittesä satuttaminen jne.), vaan se että tarttuu aikuista hihasta kiinni ja sanoo "autatko mua". Nämä ovat viimeiset ajatukseni ja olen odottanut tätä hetkeä, että pääsen näistä puhumaan. Voisin jatkaa kirjoittamista, mutta ajatus katkeilee nyt.

Tämä kurssi on ollu todella hyödyllinen, kannatti lopettaa ittesä mollaaminen ja ryhtyy pohtimaan!

Kiitos!

YYT2: 4. Työelämän säännöt, ohjeet ja ammattietiikka

Neljännessä tehtävässä tulee miettiä työn vaatimuksia... Sitä miten jokaisen hoitajan tulee ymmärtää moraali, etikka sekä säännöt ja ohjeet.... Yrittäjyys ja verkostot ovat myös todella tärkeitä tietää, osata ja muistaa! Jos tätä aina ei pysty hallitsemaan, saattaa oikeesti tulla kauhee ahdistus, not nice.. Joten, aattelin kertoa myös teille mun omii ajatuksia nytten muutamista asioista.

Ensiksi se, että haastattelin myös tässä kaverini äitipuolta ja ajattelin että kerron ensiksi hänen ajatukset mitä kysyin häneltä ja sen jälkeen omat ajatukseni, sillä säikähin todella sitä, kuinka samaa mieltä olemme kun luin niitä vastauksia ja pohdin samalla kun mietin kysymyksiä, niin itsekin niihin vastauksia.

Haastattelin kaverini äitipuolta, joka on juuri sopivasti tällä alalla töissä, palvelutalo ja avohoito paikka, ovet on auki ja asukkaat voivat liikkua vapaasti ulkona, viellä kroonistuneita skitsofreenkoita,eli jo iäkkäämpiä, ja siitä ei voi enää parantua ja on sairastunut kyseiseen sairauteen jo melko nuorena. Kyselin häneltä millaista työ on, kun hoidettavana on skitsofreenikoita ja ihmisiä, joilla on mielenterveys onglmia ja keitä on esimerkiksi hänen sisäiset ja ulkoiset lähiverkostot. Hän kertoi, että työyhteisössä on todella moniammatillinen tiimi, heitä on sairaanhoitajia, sosionomeja sekä lähihoitajia, hän on myös itse siis lähihoitaja. Ulkoisia yhteistyökumppaneja on esimerkiksi edunvalvojat, KeLa, terveysasemat, apteekki... Kysyin kans hirveen pläjäyksen kysymyksiä mm. miten, miksi, milloin, entä jos ja sain vastaukseksi esimerkiksi miten päädyit kyseiselle alalle, että hän oli päiväkodissa laitosapulaisena , viisi vuotta sitten päätti mennä opiskeleen jotain ja pääs lähihoitaja kouluun. Kävi karsinta kokeissa vaan ja pääsi sisälle. Se miten onnistu päästä koko alalle oli, et jos haluu hyvät paperit on tehtävä paljon töitä ja opiskella ahkerasti, ja se kannattaa, sillä koulutus on laaja ja hyvä koulutus. Kysyin myös mielipidettä siitä, millainen ihminen sopii kyseisten asiakkaiden kanssa, jotta hommat hoituisi- täytyy olla sosiaalien ja tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa, - oon samaa mieltä! Oli ala mikä tahansa. Tän alan hankalimpia asioita on sopia asioista asukkaiden kanssa, kun heitä ei mikään huvita eikä kiinosta, johtuu sairaudesta. Viimeiseksi aattelin kysyy, että miksi juuri tämä ala ja jos vaihtais työpaikkaa/alaa niin mihin ja miksi- "Tykkään olla ihmisten parissa töissä, jatkaisin johonki toiseen ihmisläheiseen ammattiin, esim baarin pitäjäksi.

Omat ajatukset tulevat siis tässä.. Omat suunitelmani (tällä hetkellä päästä tuohon ^ alaan töihin, on että opiskelen kunnolla ja kyselen kun tulee kysymyksiä, pyydän apua jos tarvitsen ja jos joku mietityttää, en tee opiskelusta pakko pullaa, mutta teen samantien tehtävät mitä saan, jotta niitä ei kerääntyisi. Itse siis pyydän apua tarvittaessa, kysyn, juttelen, opiskelen, kuuntelen, keskityn ja pohdin, luen ja kirjoitan. Kyseinen ala on tavalla ja toisella kumminki varmaan vaativampaa kuin esimerkiksi lastentarhanopettaja, kyseessä on kumminkin sairaita ihmisiä. Kuvittelen niin, että jos oikeasti omistaudun sille mistä haaveilen ja sille mitä haluan ja aion tehdä, tulen onnistumaan siinnä niin, että teen enkä vain sano. Luotan itteeni ja pysyn rohkeena. Yritän kumminkin myös muistaa sen, että mun mielipiteeni saattaa muuttua tästä alasta, mutta oon pari vuotta haaveilu salaa tästä. Tällähetkellä oon semi luottavaisin mielin ja uskon pärjääväni ja onnistuvani unelmassani, kun oikeesti haluan ja yritän ja teen parhaani, mutten kuitenkaan väkisin yritä, vaan annan tulla luonostaan.

YYT2: 3. Vuorovaikutus työyhteisön ja asiakkaiden kanssa

 

Tehtävämme oli miettiä omaa itteämme, sitä mitkä ovat heikkouksiamme ja vahvuuksiamme ja mitkä ovat mahdollisuuksiani tämän ammatin kanssa mutta myös mitkä voivat olla esim menneisyyden takia uhkana. Tein siis tehtävän nelikenttään eli SWOT- analyysiksi. Tehtävä ei ollut minulle henkilökohtaisesti kovin vaativa, sillä oon itse monesti miettinyt ennen kuin kouluunkin hain, näitä asioita.

YYT2: 2. Työ, erilaiset työtehtävät ja työympäristöt

Nonniin! Kakkos kurssi edessä, motivaatio korkeella...

Kakkos kurssin ensimmäisenä tehtävänä minun tulee pohtia mikä on tulevaisuudessa ehkä se ammatti/työpaikka johon tulen valmistumaan, jossa tulen työskentelemään. Minua on aina kiehtonut hankalat ihmiset ja tehtävät, missä tulee oikeasti pysähtyä ja miettii vähän, jotta tulisi valittua oikein. Oon ysiluokan joulun jälkeen miettinyt mielenterveys puolta ja esimerkiksi skitsofreenikoita, sillä he ovat ihmisiä siinnä missä muutkin, mutta ovat vain sairastuneet eri sairauksiin. Haastattelin nyt kahteen tehtävää kaverini äitipuolta, joka työskentelee kyseisellä alalla. Tässä tehtävässä mun tulee siis kans selvittää, keiden kanssa tämän alan työntekijät tekee töitä, ulko-sekä sisäverkostojen kanssa. Työyhteisössä heillä on moniammatillinen tiimi, heitä on sairaanhoitajia, sosionomeja ja lähihoitajia. Heillä käy myös psykiatri, jalkahoitaja, kampaaja, hieroja jne. Ulkoisia yhteistyökumppaneita esim. edunvalvojat, kela, terveysasema, apteekki jne.

Mitä siis ovat yhteiskunta ja työelämätaitoni?

Helloou!

Viimeistä viedään... Eli siis viimeisen tehtävän tarkoituksena on kertoa siitä, mitä on aikuiseksi kasvaminen ja mitä on tulla vastuuliseksi työntekijäksi kuten lähihoitajaksi. Aikuiseksi kasvaminen pikkutytöstä ei ole aina niin helppoa, haluais muuttaa pois himasta ja kapinoida vanhempien niin "TURHIA" sääntöjä vastaan ja olla aikuinen, mutta entä sitten kun oikeesti olet aikuinen? 22v eikä 15v? Aikuisena tulee enemmän vastuuta oikeasti, kukaan ei kyttää milloin syöt ja nukut, muistitko lähteä aikaisin töihin/kouluun ja oletko maksanut laskut jne jne. Joten aikuiseksi kasvaminen vaatii sen, että olet itse vastuussa itsestäsi ja tekemisistäsi sekä pyydät apua kun sitä tarvitset tai iskee epävarmuus, etkä siirrä viereen ja odota että äiti tulee kysyy "maksoitko vuokran", ei, ei näin!

 

Kurssin sisällön suurin anti oli pohtia myös itseään, eli voisin vaikka sanoa että toinen tehtävä esimerkiksi millainen olen oppijana,miten  otan ammatillisenkasvun opinnot haltuuni? Mikä on suunitelmani edetä ja onnistua niissä? Se oli kiinnostavinta varmaan koska siin meni kaikista pisimpään miettiä, kun oikeesti jäi miettii et hei, mikä on se mun juttu. Myös elämänhallinta tehtävä oli mielenkiintoinen, sillä olen todella pitkään miettinyt yksin asumista, joten monesti olen joutunut pysähtymään miettimään pärjäänkö ja riittäisikö rahat 16 vuotiaana opiskelijana ja Helsingissä asustajana. Vaikeinpana ja haastavampana tehtävänä oli varmaan tuo liitto, jonka teen sitten tämän postauksen jälkeen, koska se on asettunut nyt jotenkin haastavaksi, kun en oo ennen tilannut yhtään mitään netistä, enkä kyllä muutenkaan. Myös tuo eduskunta tehtävä jotenkin, koska mä en vaa osaa olla jotenkin asennoitunut noihin vaali juttuihin, en edes tiedä pitäisikö, uutiset pelottaa mua...

suomalainen yhteiskunta ja EU, miten voin vaikuttaa?

Hei!

 

Nyt kun olen hieman katsellut ja ihmetellyt, pohtinut ja ajattelut eduskunnan nettisivuja, niin tehtäväni on nyt kertoa teille kuinka voin viedä asiaani sitä kautta eteäpäi mihin haluan vaikuttaa, ja jos haluisin ottaa kantaa sosiaali ja- terveydenhuollon henkilöstön koulutukseen ja tulevien asiakkaideni palvelun saantiin. Noh.. Voisin tuoda ajatuksiani esimerkiksi esille siten, että joakinen joka on kanssani samaa mieltä esim siitä, että lähihoitajan palkka suhteessa työn määrään ja fyysiseen työhön verrattuna on todella pieni, kun kumminkin kyse on ihmishengen hoitamisesta ja auttamisesta, niin voin esim kerätä nimiä paperille ja tietyn määrän ylittäessä viedä sen eduskuntaan, tai sitten kokoa mielenosotus "ryhmän" ja esim keskustassa pitää mielenosotuksen TAI sitten kirjoittaa facebook- sivuilleni mielipiteeni ja pyytämään muiden jakaa sitä, jotta saisin ääneni kuulumaan.

Mutta muitakin mahdollisuuksia on esimerkiksi kirjoittaa lehti artikkeli lehteen tai esim iltasanomien sivuille kommentoida myös, mahdollisuuksia on monta ja niitä voi käyttää monia monta kertaa.

Itse olen miettinyt tota facebook juttua tai sitten voisin kuvata videon YouTubeen missä kerron :).

 

Tämä tehtävä osaltani oli lyhyt ja ytimekäs, mutta asiaa sanoisin.

Tutkintotodistus taskussa, olen oman osaamisen käyntikortti

Hellouu! Tehtävien teko jatkuu nyt kun löyty se motivaatio ja into, VIHDOIN!

Tässä tehtävässä tehtävän anto on seuraava, nimittäin se, että kerron teille mitkä ovat mun omat vahvuuteni työnhakijana ja mitkä on mun niitä luonteenpiirteit mitkä koen tärkeinä töitä hakiessa, mä kerron. Ensinnäkin mun vahvuudet on se, että kerron tosi asioita itsestäni, en mee yli enkä ali vaan kerron sen mitä oikeesti oon ja näin. Myös mun vahvuuksii mun mielest on se, et mulla on paljon eri paikoist työkokemusta, joista saattaa olla ihan sikan apuu töiden haus. Luonteenpiirteit joit omistan, joista saattaa olla jonkun verran apuu, on esimerkiks just toi innokkuus, työkokemus, sosiaalisuus, avoimuus, aitous, reippaus... Lista jatkuu maapallon toiselle puolelle mut ehkä en jatka kummiskaa...
Mutta, mulla on myös kehittämistä, esimerkiksi se, että saatan välil olla epäselvä ja liian häslä, kirjotan koska alkaa turhauttaa enkä ymmärrä mitä kirjotan, joten maltillisuus ois ihan jees oppia koulussakin ja oon aika äikkipikainen välillä.. Siin jos voisin kehittyy koulun niin pehmeällä penkillä nenä kohti opettajaa ois ihan jees, ja myös tuo äkkipikasuus pitäs saada pois ennen ku töihin töihin meen, koska en voi vaa antaa hermojen napsahtaa, eheh.. Ja se että en murehtis liikaa toisten asioista, se mun täytyy opetella ja siihen tiiän jo itsekin vastauksen miten, tarviin aikuista, ja aikuisen tukea.

Paras tapa hakea ja löytää töitä on esim. kysyy tutuilta eli vähän niiku ois "suhteita", kaverilta tai äitiltä tai siskon poikaystävän mummon kaimalta ja sen kissalta ja viel sen kissan kaverilta, tai sitten käyä tutussa kaupassa kysymässä kesä duunii tai vaan lähettää s-postii tai soittaa ja kysellä reippaasti.
Tuo on mulle se, miten oon onnistunu aina saamaan duunii, tällä hetkellä mulla on neljä...+ koulu...

Unelma työpaikkaan voisi hakea töihin esimerkiksi videolla, saat tuotua oman luovuutesi esille ja ehkä tuleva työnantajasi saa paremman kuvan siitä, kuka on tulossa hälle töihin. Jos ensi vaikutelma on hyvä ja lupaava voi tapaaminen ja haastattelu esimerkiksi olla tuplasti parempi ja helpompi.
Erilaisii tapoja on lähettää tai viedä kirje, kirjoittaa hakemus blogi muodossa vain tälle työnantajalle näkyväksi vaikka tai mennä vain kysymään, harva pohtii tänne asti.

Itse olen soittanut, kirjottanu blogi muodossa, mennyt paikan päälle, kaikista oon saanu :)

Katse omaan tulevaisuuteen ja elämänhallintaan

Hellou! Tämän päivän tehtävänä on kertoa hieman kuten otsikko kertoo, niin siitä millaisena näemme oman tulevaisuutemme ja miten hallitsemme ja tulemme hallitsemaan elämäämme.

Ihan ekaksi ajattelin kertovani teillekin, että omat tuloni ja menoni ovat kyllä semi tasapainossa. Pidän molemmat tasapainossa siten, että esimerkiksi sen palkan minkä saan tililleni pysyy siellä, sen minkä tienaan käteen, säästän jonkun aikaan ja sitten käytän mihin täytyy tai sitten toinen vaihto ehto toisesta vaihtoehdosta on se, että sitä mukaan mitä saan rahaa, ostan sen mitä oikeesti tarviin, sillä usein mulla pääsee käymään siten, että sitte kun onkin enempi rahaa, ei tule ostettua kuin yksi sadasta siitä, mitä olin ostamassa tai mitä oikeesti tarvitsin. opiskeljoilla ei yleensole töitä, joten ei ole myöskään niin paljon niitä tuloja, mitä itse tienaisi, monilla on vanhemmat tukena siinä ostamassa kun asuvat viellä kotona, toisilla on töitä ja saattaa asua jo omillaan, jolloin ei välttämättä oikeasti jää paljoo huvitteluun rahaa, joten opiskelijalla on mahdollisuus saada ja hakea erilaisia tukia, kuten opintotukea- ja lainaa. Ikä rajaa ei sinänsä ole, mutta 17 vuotias kumminkin taitaa olla se ikä, jolloin niitä on hyvä hankkia, sillä moni 16vuotiaskaan tuskin on ihan yksin raha asioiden kanssa, kun on vanhemmatkin siinä takana auttamassa jollain tavalla edes. Ehtoihin kuuluu myös se, jotta saat esimerkiksi opintolainaa, sulla täytyy olla luottotiedot kunnossa. Työssä käyvä nuori, joutuu alkaa maksaa opintolainaa takaisin, kun tulot ylittää tietyn rajan. Opinto tukiin ja lainoihin liittyy myös vanhempien tulot. Itse koen tuen hakemisen tärkeäksi ja hyväksi, toki riippuu tilanteesta. Jos asut omillasi alaikäisenä, et ole töissä, on tämä ihan okei, jos oot töissä, asut porukoides luona, ei tämä välttämättä ole välttämätön.

 Veroituksella tarkoitetaan sitä, että valtion osuutta ansaittavasta tulosta, jonka jokainen kansalainen joutuu maksamaan. Suomessa noudatetaan ns progressiivista verotuksesta eli mitä enemmän tienaat sitä enemmän maksat veroa. Veroitukselle tapahtuu muutos siten, että kun valmistut alallesi, sen jälkeen prosentti muuttuu, tuloraja muuttuu ja rupeat oikeasti maksamaan veroja.

Pikavippi VS pankinlaina?

 

Pikavipillä voi olla maksuaikaa vain sen 30 päivää, kun taas pankin myöntämällä lainalla saattaa olla se 10-20 vuotta aikaa maksaakorottomasti tai että korko on vain sen 3% kun taas pikavipillä saattaa olla 30%.

 Henkilökohtaista konkurssia kannattaa välttää, se nimittäin tarkoittaa sitä, että sinulla on velkaa enemmän kuin rahaa, etkä pysty helposti maksamaan ja nopeasti maksamaan velkaasi tai lainaasi takaisin. Kannattaa välttää, sillä korot eivät ole mieluisia.

 

Tämän tehtävän viimeinen tehtävä olikin sitten se, että kerron omasta talouteni suunitelmasta ja siitä koenko sen olevan tärkeää, voisin vaikka heti vastata tuohon että on, se on tärkeää ja myös sellain stressiltä helposti välttämistä, eli oisi jees jos jokanen pitäs sitä tärkeen jos muuten tuntuu et ei onnistu raha asioiden kanssa. Oma talouteni suunitelma on ainakin tällä hetkellä se, että jos asuisin omillani, oisin töissä kunnolla siin ammatis mihi valmistun muutaman vuoden päästä, toivottovasti, oisi se, että maksan ensin vuokrat ja laskut ja muut PAKOLLISET kuten ruuan ja sen jälkeen sitten vasta mietin onko rahaa "huvitteluun", joka kuukausi laittaisin rahaa tietyn verran säästöön "pahan päivän varalta".

 

 



Minä opiskelijana, tuevana ammattilaisena- pohdintatehtävä

Moikka! Eli meille annettiin tehtäväksi pohtia hieman sitä, millasii oppijoita me ollaan, sitä mitä me ollaan ja millaisii lähihoitajii me ollaan. tehtävä heittäyty haasteeks, mut yritän nyt parhaani...

Millainen oppija olen? Miten otan ammatillisenkasvun opinnot haltuuni? Mikä on suunitelmani edetä ja onnistua niissä?

Mun persoonallisuus näkyy ulospäin ensinnäkin sillä, että oon koko ajan tekemässä jotain, oon ilonen ja jos oon hermostunu myös sen saattaa tunnistaa, jos mut oikeesti tuntee ja myös et jos nään jonkun ihmisen avun tarpeessa, oon heti rientämäs auttaa sitä, tai jos koditon vanhus tulee juttelee, en kato sitä vinoo ja lähe pois vaan jään kuunteleen siihen. Mun tapa oppii parhaiten on yleensä kirjojen kautta esimerkiks kattomalla niit kuvii, mut lukeminen on hankalaa jotenkin, tunneilla muistareiden kirjottaminen ja kuunteleminen ja sit tekeminen on se miten opin, mut parhaiten ehk se et teen, koska sit muistan kummiki mitä oon tehny. Yksin opin esim jos on esseit mitä täytyy yksin tehdä, koska sillo pohdin yksin ja haen tietoo, ylees kans kysyn vähä apuu sanojen selventämiseen mut yhdessä opin kans koska tulee monenlaisii vastauksii ja kysymyksii joihin yhessä saadaa vastauksia, siihe mun oppimiseen vaikuttaa kans se aihe/aine, kiinostaako se mua vähän tai paljon tai eikö oikeesti ollenkaan. Joissai jutuis oon hidas oppii, joissai nopee, et ihan riippuu.

Ylä-asteella mä en koskaan uskaltanu kysyy keneltäkää apua, koska luulin et se on huonoo, tyhmää ja noloo ja sellasta. Mut nyt oon uskaltanu kysyy apuu monilta, esim just siin, et ne tarkentas niit lauseit ja kysymyksii, myös tehtävän antoi mulle, koska yleensä mä vastaan vähä siitä sivusta... eli koska haasteena mulle on se että vastaan aiheen vierestä enkä aina ymmärrä kysymystä, paneudun hyvissä ajoin tehtävään ja tarvittaessa käytän myös muita selvittämään sitä mitä tehtävässä pitää tehdä.

Mun opiskelu suunnitelma mitä oon miettiny pitkää kokonaa suunilleen, et mitä teen mun ton koulun aikan, mitä opiskelen ja mitkä asiat on niit, jotka pystyy auttaa mua etenee hyvää vauhtii opinnoissa ja pärjäämään on esimerkiks just parityöt, esitelmät tai tällaiset pohtimis tehtävät. Sit se mikä tekee musta lähihoitajan on esimerkiksi se, että oon sopivan avoin, oon tajunnu sen, et ei voi aina jaksaa auttaa ja välittää muista, jos ei pidä kans omasta hyvinvoinista huolta ja voi hyvin sekä se kui paljo toisen ihmisen auttaminen mulle merkitsee, oon valmis kohtaa erilaisii ihmisii ja myös niiden ongelmii, sekä oon valmis haasteisiin.

Mun mielestä tää tehtävä onnistu kummiki loppujen lopuks ihan jees, vaikka aluks hieman epäröin.

Elikkä se että mitä ehkä opiskelen joskus, niin haluisin jatkaa psykologiaa ainakin ja se että miten opinnot kasvattavat mun ammatti-indentiteettia eli tekevät musta lähihoitajan on esimerkiksi just pari työt, koska siinnä työskennellään erilaisten ihmisten kanssa joiden kanssa ei välttämättä oisi parhaita kavereita.

Ajattelin tässä hieman kertoa myös siitä, et mitä mä pelkään mun opinnois käyvän ja mikäli ne inhottavat pelot toteutuu, miten mä pystyisin rauhallisesti selviämään niistä. Ekana tulee mieleen just toi peruskoulu aikoina tapahtunu pelko, eli se, etten uskaltanut kysyä apua, koska pelkäsin sen olevan huonoa ja väärää ja noloa, niin täällä mä oon jo päässy eteäpäi, joka auttaa mua myös mun tulevassa ammatissa, et pystyn oikeesti heti kysyy apua, enkä jäädä jumittaa siihen että mitä ihmettä nyt tapahtuu ja lukee jne. eli tossa on se yksi mikä ongelma on taas tullut eteen, mutta selvitin sen heti ja osa opettajista tietää siitä ja auttaakin mua sitten tulevaisuudessa. Se miten tosta selviydyin oli et huomasin luottavani niihin pariin opettajaan.

      Mitkä ovat minulle tärkeät arvot jotka tunnen tärkeiksi ja joista tunnen voivani elää niiden mukaan jo ja mitkä ovat omat arvoni joita haluan näyttää esimerkiksi tulevassa työssäni?

Ajatukseni miten opinnoissa ja töissä toimit oikein, minkä ajatusten pohjalta ja mikä oikein toimiminen on tässsä sitä et toiset ei joudu kärsimään ja että paras mahdollinen tulos saavutetaan

ja mikä  opintojen suhteen eettisesti toimiessa olisi parasta?

a.) en ryhmätöissä teettäisi liikaa töitä muille vaan tekisin oman osuuteni hyvin, b) ottaisin opitut asiat vakavasti enkä pelleilisi ajatuksilla, c) opinnioissa kannustaisin muita sekä pyytäisin apua ja antaisin myös apuani.

Suomen perustuslaki antaa meille oikeuden sanoa mielipiteen vapaasti, esimerkiksi jos kuuntelet jotain toista ihmistä ja hän alkaa kumminkin esim haukkumaan sua henkilökohtaisesti, niin joudut puuttumaan siihen, koska se loukkaa mun kunniaa. Jokainen ihminen on tasa-arvossa oleva ja tasa-arvossa jokaista ihmistä kohdellaan samalla tavalla. Jokaisen yksityisyyttä tulee arvostaa ja kunnioittaa, esimerkiksi kotirauhaa.

                                                                               

Lähihoitaja haastattelu: Lapset ja Nuoret

Heipsan!

Tänään kerron teille hieman ryhmämme haastattelusta. Lisäkseni oli siis kaksi opiskelijaa. Tehtävämme oli soittaa lähihoitajapohjaiselle henkilölle joka työskentelee lasten ja nuorten parissa.
Sovimme ajan ja kahdenpäivän kuluttua kävimme haastattelemsassa häntä. Kun pääsimme puistoon, jossa oli tämä haastateltava, pääsimme sisälle hyvin mielin sillä henkilö oli mukava ja energinen. Katselimme ja kuuntelimme, henkilö kertoi Puistonsa historiasta ja toiminnasta ja sen jälkeen saimme esittää kysymyksemme. haastattelu sujui hienosti ja oli todella mielenkiintoisa.

Kirjoitimme myös Raportin tästä, se oli jotenkin haastavaa, mutta selvisimme siitä yhteisvoimin.

Ensimmäinen postaus: ajatuksia ja kuka minä olen?

Moikka! Pari viikkoa on nyt katseltu ja ihmetelty ja opittu hieman enemmän kuin peruskoulussa tähän aikaan syksystä. Päivät ovat pitkiä ja välillä väsyttää, mutta hyvähenkinen luokka pitää vauhdissa. Tänään aattelin postata ihan vain siitä, kuka minä olen ja kertoa hieman siitä, miksi mä lähdin lähihoitajaksi opiskelemaan, miksi juuri lähihoitajaksi ja siitä viellä hieman ajatuksia.

 

Olen siis Miira, olen pian 16 vuotias (huomenna :P 22.8.) ja opiskelen siis Helsingin Diakoniaopistossa ammattikoulussa lähihoitajaksi. Päätin lähteä opiskelemaan lähihoitajaksi, sillä ihmisten kanssa oleminen ja auttaminen on tavallaan ainakin yksi niistä sadoista syistä miksi elän, tai oikeastaan mikä on se mun elämän tarkoitus-, jos muilla on hyvä olla, on mulla viellä parempi. Myös miksi päätin juuri lähihoitajaksi, oli enimmäkseen ensinnäkin se, että lukioon en oisi mennyt hinnasta mistä hyvänsä, lukeminen ei oo se mun juttu, eikä opiskelukaan, haluan nuorena valmistua ja varmistua myös siitä, että mulla on pian työelämä edessä, samalla kun alan pikku hiljaa irrottamaan otetta vanhemmistani, sisaruksistani ja perhe tuttavistani, en kokonaan, mutta pikku hiljaa etsimää elämääni ilman mitään sääntöjä ja koko ajan siihen puuttumista, ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan.

 

Tässä vaiheessa opintoja näen kaiken auttamisena ja sillain et kaikkeen on mahdollisuus. Opiskelu ei välttämättä ole helpompaa kuin ennen, mutta se on enemmän sellaista, miten minä itse tykkään opiskella. Haasteena on pitkät päivät ja se, mihi on jo tottunut, että kaikesta sanotaan tee, kirjoita, palauta, täällä ollaa ongelmissa, jos tehtävät ei palaudu sovittuna aikana, peruskoulussa se oli erilaista. Mahdollisuuksia on monia, esim kaikki ne suuntautumiset, työt ei lopu kesken, hoitajia tarvitaan, sekä lasten ja nuorten kanssa niin myös vanhusten ja kodittomien esim alkoholistien kanssa.

Ensimmäiseltä vuodelta odotan uusia ystäviä ja ihmisiä ja sitä, että pääsen esimerkiksi koe paineista ja tehtävistä eroon, paineet kun on käynnisä, ei oikeesti pysty oikeen keskittyy muuhun kun siihe, että jaksaa olla koulussa ja yrittää parhaansa. Pelkään stressaamistani liikaa ja sitä että koko ajan mulla on pelko, että mitä jos mä sitä, mitä jos mä tätä, mutta tuskin koska täällä ihmiset on sua varten.

Luokassamme eli ryhmässämme on 27 oppilasta, tai no, minä ja 26 jos oikein muistan. Tulemme jo toisella viikolla hyvin toimeen, mutta vain todennäköisesti sen takia, että opettajamme ehdotti, että voisimme tehdä WhatsApp ryhmän, jossa infotaan tässä aluksi esim tuntien peruutuksista. Tällä hetkellä emme voi enään muuta kuin nauraa ja iloita, sillä se toimii meidän juttelu ryhmänä, jossa oikeesti melkein jokainen luokaltamme on koko ajan äänessä siellä. Viikonlopun aikana on tullut yli 20 äänitettä, 5 videoo, ja yhteensä ryhmässämme on yli 400 viestiä... Säälimme kyllä opettajaamme.. Mutta tosiaan, esimerkiksi tuo wa- ryhmä on lähentänyt alle kahessa viikossa meitä ja kaikilla on yksi tai enemmän kaveria, jonka kanssa olla koko ajan, luokassamme saamme näyttää siltä miltä näytämme, sekä olla just eikä melkee sitä mitä olemme, omien menneisyytemme ja huonojen ja hyvien puoliemme kanssa. Ihan huikeeta, koska näin ei ole kovin usein. Eka koulu viikkoni on sujunut tosi lupaavasti ja hyvin, ainut vaan että stressaan pikku hiljaa kokeista ja väsyttää, kun ei malta nukkua vaan haluta koko ajan ihanan luokan luokse kouluun..!

 

p.s. en pysty kuvailemaan toisten kuvilla fiilistäni maanantaina kun koulu alkoi, sillä monet eivät varmaan tunteneet samaa tunnetta kuin minä, tai sitten joo mutta se ei ole luontevaa sillä fiilikseni oli niin aivan huipea kaiken muutaman vuoden sisällä tapahtuneiden asioiden takia että en pystynyt tuntea mitään muuta kuin sitä, että vanhat asiat ovat nyt menneitä, ja nyt on aika uudelle alulle!

 

Nähdään taas kirjoittelun parissa, ihanaa viikonloppua kaikille jo valmiiksi!

 

                                                                         Miira