Neljännessä tehtävässä tulee miettiä työn vaatimuksia... Sitä miten jokaisen hoitajan tulee ymmärtää moraali, etikka sekä säännöt ja ohjeet.... Yrittäjyys ja verkostot ovat myös todella tärkeitä tietää, osata ja muistaa! Jos tätä aina ei pysty hallitsemaan, saattaa oikeesti tulla kauhee ahdistus, not nice.. Joten, aattelin kertoa myös teille mun omii ajatuksia nytten muutamista asioista.
Ensiksi se, että haastattelin myös tässä kaverini äitipuolta ja ajattelin että kerron ensiksi hänen ajatukset mitä kysyin häneltä ja sen jälkeen omat ajatukseni, sillä säikähin todella sitä, kuinka samaa mieltä olemme kun luin niitä vastauksia ja pohdin samalla kun mietin kysymyksiä, niin itsekin niihin vastauksia.
Haastattelin kaverini äitipuolta, joka on juuri sopivasti tällä alalla töissä, palvelutalo ja avohoito paikka, ovet on auki ja asukkaat voivat liikkua vapaasti ulkona, viellä kroonistuneita skitsofreenkoita,eli jo iäkkäämpiä, ja siitä ei voi enää parantua ja on sairastunut kyseiseen sairauteen jo melko nuorena. Kyselin häneltä millaista työ on, kun hoidettavana on skitsofreenikoita ja ihmisiä, joilla on mielenterveys onglmia ja keitä on esimerkiksi hänen sisäiset ja ulkoiset lähiverkostot. Hän kertoi, että työyhteisössä on todella moniammatillinen tiimi, heitä on sairaanhoitajia, sosionomeja sekä lähihoitajia, hän on myös itse siis lähihoitaja. Ulkoisia yhteistyökumppaneja on esimerkiksi edunvalvojat, KeLa, terveysasemat, apteekki... Kysyin kans hirveen pläjäyksen kysymyksiä mm. miten, miksi, milloin, entä jos ja sain vastaukseksi esimerkiksi miten päädyit kyseiselle alalle, että hän oli päiväkodissa laitosapulaisena , viisi vuotta sitten päätti mennä opiskeleen jotain ja pääs lähihoitaja kouluun. Kävi karsinta kokeissa vaan ja pääsi sisälle. Se miten onnistu päästä koko alalle oli, et jos haluu hyvät paperit on tehtävä paljon töitä ja opiskella ahkerasti, ja se kannattaa, sillä koulutus on laaja ja hyvä koulutus. Kysyin myös mielipidettä siitä, millainen ihminen sopii kyseisten asiakkaiden kanssa, jotta hommat hoituisi- täytyy olla sosiaalien ja tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa, - oon samaa mieltä! Oli ala mikä tahansa. Tän alan hankalimpia asioita on sopia asioista asukkaiden kanssa, kun heitä ei mikään huvita eikä kiinosta, johtuu sairaudesta. Viimeiseksi aattelin kysyy, että miksi juuri tämä ala ja jos vaihtais työpaikkaa/alaa niin mihin ja miksi- "Tykkään olla ihmisten parissa töissä, jatkaisin johonki toiseen ihmisläheiseen ammattiin, esim baarin pitäjäksi.
Omat ajatukset tulevat siis tässä.. Omat suunitelmani (tällä hetkellä päästä tuohon ^ alaan töihin, on että opiskelen kunnolla ja kyselen kun tulee kysymyksiä, pyydän apua jos tarvitsen ja jos joku mietityttää, en tee opiskelusta pakko pullaa, mutta teen samantien tehtävät mitä saan, jotta niitä ei kerääntyisi. Itse siis pyydän apua tarvittaessa, kysyn, juttelen, opiskelen, kuuntelen, keskityn ja pohdin, luen ja kirjoitan. Kyseinen ala on tavalla ja toisella kumminki varmaan vaativampaa kuin esimerkiksi lastentarhanopettaja, kyseessä on kumminkin sairaita ihmisiä. Kuvittelen niin, että jos oikeasti omistaudun sille mistä haaveilen ja sille mitä haluan ja aion tehdä, tulen onnistumaan siinnä niin, että teen enkä vain sano. Luotan itteeni ja pysyn rohkeena. Yritän kumminkin myös muistaa sen, että mun mielipiteeni saattaa muuttua tästä alasta, mutta oon pari vuotta haaveilu salaa tästä. Tällähetkellä oon semi luottavaisin mielin ja uskon pärjääväni ja onnistuvani unelmassani, kun oikeesti haluan ja yritän ja teen parhaani, mutten kuitenkaan väkisin yritä, vaan annan tulla luonostaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti