YYT2: 5. Kurssiin liittyvä loppupohdinta

Viimeinen tehtävä! Viellä jaksaa reippaasti :) 

Viimeisessä tehtävässä kerron nyt yhdellä rysäyksellä kaikki se mitä kurssilla on käyty läpi. Olemme pohtineet etiikkaa ja moraalii, lähihoitajan eettisii ohjeita yms. ja sitä millaisia oppijoita olemme, miten voimme lähihoitajana toimia ja vaikuttaa eritilanteisiin, millaisia meidän tulisi olla...

Koen tämän tyyppisen kurssimuodon lähihoitaja opinnoissa erittäin hyvin! Siis opettavaisena esimerkiksi itsenäiseksi hoitamaan tehtävät ja pohdinnat, ottaa vastuun siitä että tuleeko kurssi suoritettua vai ei ja muutenkin opin enemmän kun teen, mun mielestä tää on ihan huippu tapa oppia, ite nimittäin oon panostanut tähän ihan kunnolla, vaikka alussa oli vaikeeta luottaa itteesä mut ajan kanssa se helpottu, kun lopetti sen ajattelun et "en osaa". Sit se et millaisena mä koen tulevan ammattini nyt kurssin jälkeen.. Hmm no tuli tosi paljon asioit etee mitä en oo koskaa tajunnu tai joist en oo koskaan kuullu, mut nyt tää tuntuu avarammalta ja sellaselt, et vaik 16 vuotiaan etikaat ja moraalit on omas käytös niin ja näin, etten oo kumminkaan koko ajan miettimässä onko tämä oikein ihan joka sekunti ni kumminkin nekin on alkanu näiden pohdintojen jälkee kehittyy ja sillee, kumminkin ollaa aikuisii kun valmistumme (me nuoret opiskelijat).

Näiden tehtävien jälkeen mulle tuli sellanen olo, että vaikka ala mitä opiskelen nyt nuoren, kuulostaa silt et se on vaan kuuntelemista ja neuvomista mitä rakastan, niin se on myös sitä muutakin mist oon aina unelmoinu, nimittäin se et saisin vaikuttaa asioihin, en vaan kirjoittamalla paperille vaan ihan aikuistenoikeasti. Mä haluun siis työskennellä tulevaisuudessa jos en skitsofreenikoiden kanssa tai muiden mielenterveys puolella olevien asiakkaiden kanssa, niin ehdottomasti lasten ja nuorten kanssa ja siitä viellä ne nuoret, sillä itse olen nyt nuori ja mennyt ja tullut ylä- ja alamäet, niin haluan itse neuvoa ja ohjata nuoria, kertoa heille siitä, että hekin voivat nuorina ja lapsina vaikuttaa siihen, miten he voivat ja saavat elää ja missä ja miten ja milloin, myös heitä kuunnellaan eikä vain torjuta, kuuntelua ei aina saa sillä, että tekee virheitä (päihteet, ittesä satuttaminen jne.), vaan se että tarttuu aikuista hihasta kiinni ja sanoo "autatko mua". Nämä ovat viimeiset ajatukseni ja olen odottanut tätä hetkeä, että pääsen näistä puhumaan. Voisin jatkaa kirjoittamista, mutta ajatus katkeilee nyt.

Tämä kurssi on ollu todella hyödyllinen, kannatti lopettaa ittesä mollaaminen ja ryhtyy pohtimaan!

Kiitos!